HENGELLISET RITARIKUNNAT TÄMÄN PÄIVÄN SUOMESSA
Kristilliset ritarikunnat ovat Suomessa tarjonneet viime vuosikymmeninä uudenlaisen mahdollisuuden järjestötoimintaan, yhteisöllisyyteen ja hyvien arvojen edistämiseen. Näiltä osin ritarikunnat muistuttavat esimerkiksi Rotary-, Lions- ja Round Table -järjestöjen toimintaa, jotka ovat tulleet Suomeen 1920-luvulta lähtien lähinnä Yhdysvalloista.
Kyseiset järjestöt ovat kansanomaistettuja ja demokratisoituja versioita keskiajan sääntökunnista, joihin niitä yhdistää jäseniä sitova sääntö tarkoituspykälineen, yhteisöllisyys ja erilaiset virkatehtävät järjestön organisaatiossa. Esimerkiksi Rotary -järjestön tarkoituksena on “vaalia palvelemisen ihannetta kaiken arvossapidetyn yritteliäisyyden perustana“.
Viime vuosikymmeninä Suomeen on rantautunut erilaisia järjestöjä, jotka kutsuvat itseään ritarikunniksi. Osa näistä ”ritarikunnista” esiintyy vanhojen ritarikuntien nimellä ilman, että mitään todellista yhteyttä vanhoihin ritarikuntiin on olemassa. Edellä on pyritty avaamaan ritarikunnan käsitettä ja sen tulkintaa sekä vaativammassa että väljemmässä merkityksessä. Ritarikunnat pyrkivät liittymään jollakin tavoin vanhojen keskiajan ritarikuntien perinteisiin. Siksi on ymmärrettävää, että ritarikunnat ovat tulleet Suomeen lähinnä muualta Euroopasta. Kiinnostus ritarikuntiin on virinnyt samalla, kun Suomi on kansainvälistynyt Euroopan Unionin (EU) myötä ja avautunut enenevässä määrin eurooppalaisille yhteyksille. Tässä tilanteessa yhteiset eurooppalaiset juuret ja kulttuuriperintö ovat saaneet uutta merkitystä. Toiseksi on huomattava, että ritarikuntien Suomeen tulo osuu samaan ajankohtaan yleisen historia- ja keskiaikakiinnostuksen viriämisen kanssa.
On havaittavissa, että Suomeen tulleet ritarikunnat merkitsevät askelta takaisin keskiajan sääntökuntien suuntaan, jotka ovat edellä mainittujen uudempien järjestöjen synnyn kaukaisena lähtökohtana. Tämä “paluu lähteille“ näkyy ritarikuntien säännöissä, rituaaleissa, virkanimikkeissä, asuissa ja arvomerkeissä, ehkä myös suuremmassa jäsentensä valikoimisessa. Ritarikunnat eivät pyri massailmiöiksi, vaan säilyttävät rajatun luonteensa. Tämä piirre ei sovi kovin hyvin yleiseen näkemykseen pohjoismaisesta tasa-arvosta ja saattaa herättää ihmisissä epäluuloja.
Edellä on jo viitattu muihin Temppeliherrain ritarikunnan ohella Suomessa toimiviin hengellisiin ritarikuntiin, joihin on tässä vaiheessa syytä luoda lyhyt yleiskatsaus. Ritarikunnat eivät ole avoimia, vaan ne kutsuvat jäsenensä, joiksi useimmat järjestöt kelpuuttavat vain miehiä. Konstantinus Suuren ritarikunnalla on kuitenkin naisjäseniä samoin kuin useilla temppeliherrojen kansainvälisillä suurpriorikunnilla. Temppeliherrain Suomen suurpriorikunta ei vielä toistaiseksi ole avannut naisille ritarikunnan jäsenyyttä.